Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Copyright Sanna Mattsson 2009

.

.

# 15

.MAAILMAN MAHTAVIN ONNI

.

No jo on aikoihin eletty!! Mad Nuo meidän ihmiset rupesivat viikko sitten höpöttämään että meille tulee joku "Adoptiokoira", hassu rotu.. en oo koskaan kuullu moisesta, minkähän näköinen mahtaa moinen kummajainen olla? kun kuulostaakin noin erikoiselta.. Luultavasti sen on joko hyvin koppava eläin tai sillä on huono itsetunto, kun pitää yrittää tommosella hienolla nimellä antaa itsestään muka jotenkin erikoista kuvaa.. Mulla on kumminkin pokkaa ja itsetuntoa ollan vaan ihan kotoisasti ranskis.

No kumminkin, noi vahverot on onyt sit koko viikon höpöttäneet sitten että mennään tätä adoptiokoiraa, jota kutsuvat muuten myös "Roopeksi" (taitaa olla joku salanimi, luuleekohan se itseään joksuks salaiseks agentiks tai jotain..? ihme hyypiö.. ) katsomaan, jotta saataisiin tutustua siihen ennen kun se muuttaa meille..

Joten mä olen siis kokoajan tässä nyt sit ootellu, että me mentäis tätä adoptiokoiraa kattomaan, mutta nää hullut onkin nyt joka päivä raahannu meijät kattomaan semmosta puolikkaan karhun kokoista sutta!! joka kaiken lisäks oli vielä niin röyhkeä että yritti syödä mut suihinsa vaikka mä vain vähäsen pullistelin sille!! no toisaalta, ymmärtäähän sen.. se varmaan ressukka vaan pelkäs henkensä edestä.. oon kuullu että silloin sitä pystyy ihmeellisiin tekoihin.. muuten se kaveri kyl vaikutti aika nössöltä ja yritti jopa leikkiä meidän kanssa (en tienny että karhusudetkin leikkii) no, mut me ei tommosia villejä haluta meidän laumaan, kun me odotetaan sitä adoptiokoiraa, niin me sanottiin sille Arvon kanssa et lähe juippi menee!!

Mut ei se uskonu, hyppi vaan kun vähäjärkinen siin ees taas ja sit se yritti käydä Arvon päälle!! Shocked Äiti väittää kiven kovaa et Roope ois vaan yrittäny leikkiä, mut mä en usko.. se yrittti ihan selkeesti litistää Arvon!! ensin se tökkäs sitä persauksillaan ja sit se yritti mennä sen päälle makaamaan.. Arvoa alkoi tietty pelottaa ihan hirveästi, kun se varoo aina niin sitä selkäänsä, joten se kiipesi äitin syliin turvaan.. Mutta koska minä olen maailman mahtavin Onni, eikä mun veljelle ryppyillä, eikä sitä varsinkaan liiskata pyllyllä pannariks, niin minä kun otin ja riemastuin, niin painikshan se meni..

En kyllä voi ymmärtää kuinka mä en heti saanu sitä selätettyä, kun ei se ollu mua kuin ehkä 10kertaa isompi.. No, näin meidän kesken, mä luovutin kun äiti oli niin hädissään enkä jaksanu kuunnella kun se huus siin vieressä kun palosireeni.. Ei siinä sit kummemmin käyny, paitsi et mulla oli suu täynnä sen suden karvoja ja korvassa pieni reikä.. Äiti laitto mut sit jäähylle hetkeks, mut mun piti kyl silti vähän huudella sille kaverille, ettei se nyt ihan luule ittestään liikoja.

Jostain syystä kaikilla ihmisillä oli ihan hirveen hauskaa, en tarkkaan tiedä mikä niitä nauratti, mutta ne puhu jostain eksoottisesta apinasta ja että kuin voi tommonen ääni lähteä jostain eläimestä, ketä sitten mahtoivat tarkoittaa.. en mä ainakaan nähny yhtään apinaa missään..

No nyt se karhususi on sit käyny meilläkin pariin otteeseen, mut silti noi puhuu siit adoptiokoirasta, mut ei sitä vaan oo näkyny.. se on varmaan niin nössö ettei se ees uskalla tulla.. mut kumma kyllä ne kutsuu sitä karhusutta samalla nimellä kun mitä se adoptiokoira käyttää salanimenään.. kyllä on porukalla huono mielikuvitus kun yhtä nimeä pitää kaikista käyttää.. Rolling Eyes

Eilen ne ihmiset jotka sen karhusuden kanssa liikkuu toi mukanaan semmosen aivan ihanan vauvan!!
ne sano et se on kuulemma allerginen koirille ja siks ne joutuu luopumaan koirastaan.. mut ei se ainakaan ranskikselle ollu kauheen allerginen koska mä sain vähan pussailla sitä kädestä.. Mä olin sit ihan rakastunu ja mun piti sitä kovasti sitten vahtia että sillä varmasti oli kaikki hyvin.. piti mm. tarkkaan kattoa että sen isä osas laittaa sen oikein sitteriin istumaan, kun eihän sitä tiedä miten se ois sen sinne köyttäny jos en mä ois vahtinu siinä nenä kiinni vauvassa että se varmasti menee oikein..

No eilen sitten kun se ihana vauva oli lähteny, niin äidin ja Arvon kanssa sitten juteltiin siitä adoptiokoirasta ja äiti selitti meille että sillä adoptiokoiralla ne tarkottaa sitä karhusutta!! kyllä noi ihmiset on ihan sokeita kun ei ne tajua että eihän se mikään koira ole.. mut ihan sama mulle, tulkoon mun puolesta, en mä jaksa välittää kun me kumminkin äidin ja Arvon kanssa muutetaan kohta pois..

Tänään se sit kuulemma tulee.. mut sen vaan sanon et jos mun äidille tai veljelle ryppyillään, niin sit tulee kyllä turpaan!!
Muuten me tullaan jo ihan hyvin toimeen sen Roopen kanssa ja itseasiassa äiti kehtas väittää et sen meidän pikku matsin jälkeen muka vähän ehkä pelkään sitä, kun eilen kiipesin äidin syliin kun olin kahestaan pihalla Roopen kanssa, mut eihän se yksinkertaisena ihmisenä voi ymmärtää et mähän kiipesin sinne vaan jotta mun ois tarvittaessa helpompi puolustaa sitä, ja mun jalatkin tärisi vaan sen takia et oli niin kylmä.

No nyt vaan sit ootellaan sitä Roopea, toivotaan että kaveri ymmärtää vähän rauhottua, eikä rupea itseään venhemmille ryppyilemaan niin ei meillä sitten oo mitään ongelmaa.. mä olen kumminkin sitä kaks kuukautta vanhempi, niin kyllä tommosten pentujen pitää meitä aikuisia kunnioittaa.. mä veikkaan et meistä voi Roopen kanssa tulla ihan hyviäkin kavereita, kunhan se nyt malttaa laskea kierroksia vähän.. kun ei semmosta hössöttämistä jaksa kukaan.. Confused

Rupesin tuossa just kelaamaan että jahka saan sen Roopen koulutettua, niin on muuten sen muukalaislegioonan ihan turha havitella mun muovimukia ens kesänä.. Mä oon oikeestaan vähän niinkuin hopeanuoli, kerään itselleni armeijaa suurta vihollista vastaan, mut mä oon vielä astetta kovempi jätkä kun hoppari, koska mä oon saanu omaan laumaani yhden karhunkin..

Täytyykin pyytää äitiä laittamaan tänne illalla kuva meidän uusimmasta vahvistuksesta.

-Karhun kesyttäjä Onni Mattsson-
.

.

TAKAISIN

.

Copyright Sanna Mattsson 2009

©2018 layout6 - suntuubi.com