Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Copyright Sanna Mattsson 2009

.

.

# 13

SYKSYN TUNTUA

.

Joku optimisti saattais väittää et nythän on vielä kesä, mut kylläpähän se on pötypuhetta!! syksy se sieltä murjoo päälle ja tuo vielä talvenkin mukaanaa.. yök! Lomaakin on enää tää viikko..

No mut kumminkin, tää on meidän Onnin toinen syksy ja Onni tykkää.. maahiset hukkuu, kun niiden kolot käyttyvät sadevedestä, varmuudeks täytyy kyllä käydä kurkisetelemassa lammikoihin että onko varmasti kaikki maahiset kadonneet.. nyt on jo viileetä, niin ulkona on paljon mukavampi olla, paitsi sillon kun sataa..
ja syksyisin metsästä löytyy ihania aarteita, kuten esim. tänään kun oltiin lenkillä.. mikä voisikaan olla ihanampaa kuin kuollut sammakko joka makaa litistyneenä kuralätäkössä?! siihen oli ihan pakko hangata itseään!! mut äkkiä vaan ennen kun äiti näkee.. se on outo eikä ymmärrä tämösiä juttuja.. Wink sen täytyy olla kyllä joku meedio, sillä vaikka kuinka yritin olla hiljaa, niin silti se jollain kuudennella aistillaan havaitsi mun puuhat ja tuli omimaan koko sammakon itselleen! Confused vaikken ollutkaan ehtinyt hangata vasta kun oikean puolen siihen! vasen oli vielä ihan puhdas.. höpötti vaan jotain et se on ällöä ja et justhan mä sut viikko sitten pesin.. blaa blaa.. kunhan halus vaan ittelleen mun sammakon!! itsekäs tyyppi!
no pärjään mä ilmakin! harmitti vaan kun äiti ehti löytää retken toisen aarteen ennen meitä.. yrittiin kyllä Apan kanssa kovasti haistella että mistä tulee noin houkutteleva haju, mut tolla koipeliinilla oli etulyönti asema ja se havitsi ilmasta sen ensin.. Kuollut maamyyrä joka oli märkä, puoliks karvaton ja kuhisi kärpäsen toukkia!! Ah! siinäpä vasta olisikin ollut hajut, mut taas toi omi sen vaan ittelleen ja kyöräs meidät pois!!
ei auttanut vaikka kuinka yriettiin kiertää toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta.. tuuppi vaan pois ja uhkasi laittaa kiinni jos ei kohta hävitä.. no okei!! ei nyt sentään tartte ruveta ilkeeks!! kyl me tiedetään koska meitä ei kaivata.. mut turha luulla et leikin sun kaa vähään aikaan.. tarttee varmaan taas olla huomioimatta sitä, niin se tietää tehneensä väärin, noita ihmisiä koulutettaessa pitää olla järjestelmällinen..

Niin, Onni tykkää syksystä. Arvosta ei kyllä voi sanoa samaa.. Arvo inhoaa kun sataa.. se tietää miten pienille marsipaaniporsaille käy kun ne joutuu kosketuksiin veden kanssa, ne sulaa.. Shocked eikä sillä ole ollut itsetuhoisia ajatuksia sen jälkeen kun ne otti poikain kanssa mittaa naapurin amstaffin kanssa.. siinä taistelussa miestappiot onneks jäi vähäiseksi, osaksi kiitos äidin kun sen piti tulla taas tunkemaan väliin, vaikka kyllä me ois pärjätty ilman sitäkin!! ei ois tarttenu kun saada vaan Otto irti sen naapurin koiran hampaista, se kun on tyhmä ja juoksi suoraan edestä vihollisen kimpuunn.. se ei näköjään ikinä opi et aina pitää hyökätä sivulta.. no anyway.. äiti tuli kumminkin repimään meidät kesken kaiken takajaloista pois ja käytti puuhun!! tosi noloa.. sitten ne meni naapurin tädin kanssa irrottamaan ottoa sen naapurin koiran leuoista, aika pahaa jälkeä se oli saanut aikaan, sillä Otolla oli monia isoja reikiä kaulassa kun se oli sätkinyt ja yrittänyt rimpuilla irti sen toisen koiran otteesta.. tikattavaksihan se sitten joutui ja nyt äiti on köyttänyt sille kuukautissiteen kaulan ympärille, kun se kuulemma muuten sotkee sillä haavasta valuvalla nesteellä kaikki paikat.. (se on tosi nolon näkönen, mut me on Apan kanssa luvattu olla nauramatta sille) en kyl vaan tiedä, musta se lääkäri oli kyllä aika huolimaton kun ompeli niitä Oton haavoja, se ei ollenkaan huomannu et yks tommonen keltanen suolenpätkä jäi roikkumaan oton kaulasta.. äiti sit onnek huomas sen eilen ja leikkas sen pois.. oli kuulemma ollut siinä tarpeeks kauan, mitähän se sillä meinas?! No, muita sen suurempia vahinkoja ei onneks tullut, itse haavoituin lievästi tämän pelastusoperaation aikana kun joku puri mua huulesta, mut mä olen sitkeä ja jään henkiin..

Syksyllä on kivaa, kun metsästä löytyy sieniä ja kaikkea muuta hauskaa.. äiti vaan kyttää mua kokoajan näin syksyisin, en kyllä ymmärrä miks! se mutisee aina jotain et mulla on ällöttävä tapa käydä pyörimässä aina kaikessa iljettävässä mönjässä.. en tiedä viittasiko se sillä siihen kun viime syksynä joutu pesemään mut parhaimmillaan kolme kertaa päivässä kun lenkillä onnistuin löytämään kaikkia ihania mätiä sieniä ja muuta "sontaa" niinkuin äiti sanoo.. ihme että ihmisetkin muistaa noin pitkään, ollakseen kumminkin aika keskinkertaisen yksinkertaisi olentoja.. sitäpaitsi jos nyt kerran tai pari on sattunut semmoinen tuuri että löytyy metsästä ihan aitoa ihmisp*skaa, niin kyllähän siinä on pakko pyöriä, ei semmoista tilaisuutta voi jättää käyttämättä!

vaan kyllä tuolla syksyisessä metsässä liikku mitä ihmeellisimpiä hiippareitakin, Arvo esim. löys meidän kuusen alta semmonen kävelevän piikkipallon joka sihisikin vielä ja Arvo kun meni sitä katsomaan, niin se röyhkimys tuikkas sitä nenään.. mokomaa röykeyttä ei voinut jättää huomioimatta, vaan tälle tunkeilialle oli tehtävä selväksi että nää on miedän maita, sopii häipyä!! oli siis huudettava suu vaahdossa niin lujaa kun palkeista lähti, sillä ei tommosta vaarallista vihulaista näköjään niin vaan voinutkaan lähestyä.. kun oli noin agressiivinenkin vielä!
Taas äiti tuli pilaamaan kaiken, komensi meidät pois ja käski antää siilin olla rauhassa.. "siili" voiko enää epäilyttävämpää nimeä olla? se olis ihan varmasti kohta juossut karkuun, vaikka olikin tähän asti vaan ollut liikkumatta käpertyneenä palloksi, lukuunottamatta sitä miten se aina pomppasi ylöspäin ja suhisi heti jos yritettiin mennä tutkailemaan sitä lähempää.. tai ehkä se olikin lamaantunut pelosta, hyvä. eipähän ainakaan uskalla tulla enää meidän pihalle!! mutta mitä vielä?! se oli laittanut jonkun pikkuvakooja asialle!! siellä se lymysi meidän marjapuskan alla.. Arvo senkin löysi, siellä se juoni varmastikin kamalia juoniaan meidän pään menoksi.. onneks me löydettiin se ennen kun se ehti kutsua joukkonsa apuun, mä oon kuullut että Iranissa ne käyttää lapsisotilaita, mutta että siilitkin?! tämän täytyi olla ihan vauva, niin äiti ainakin väitti.. no, oli se kyllä aika pienikin.. ehkä tennispallon kokoinen, äiti kävi hakemassa suojahanskan ja otti sen sotavangiksi, ensin se antoi meidän kuulustella sitä, eikä se loppujen lopuksi enää ollutkaan niin pelottava, tais itse pelätä enäemmän.. kun siili oli tutkittu tarkasti, äiti laittoi sen vankilaan.. aidatun pionipensaan alle.. (sanoin laittavansa sen sinne ettei me tehdä sille mitään) ei me nyt enää sille mitään ois tehty, sehän oli todettu vaarattomaksi.. Mitä nyt Apa oli halunnut vielä tutkia sitä, (yritti kiivetä aidan yli katsomaan meidän vankia vielä lähemmin..) äiti vei meidät sitten sisään, kun Arvo onnistui kaatamaan puol aitaa siitä pionin ympäriltä..

Täytyy varmaan parannella tota meidän vankilaa, sillä kun viimein päästiin takas ulos, niin oli meidän vanki karannut sillä aikaa, taisi olla liian isot reiät siinä verkossa.. no, menköön nyt sitten, loppujen lopuks ihan kiva kaveri tommoinen pieni siili..

Poikien sotavanki


Vartiojoukot

Onnin takana vankilan virkaa toimittava pionipensas

.

TAKAISIN

.

Copyright Sanna Mattsson 2009

©2018 layout6 - suntuubi.com