Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Copyright Sanna Mattsson 2009

.

.

# 10

PUUTARHAUNELMIA

.

No niin, eilen sitten kauniin ilman kunniaksi rapsittiin vähän pihaa kuntoon kesää varten.. Ja nyt kun kumminkin on taas kysymys tästä meidän ranskis perheestä, niin kaikki ei suikaan sujunut niin helposti kuin saattaisi olettaa.. Ensinnäkin heti alkuun Arvo meinas saada slaakin, sillä meidän selvästikin kieroutunut naapurimme oli kehdannut käydä salaa haravoimassa lehtiä omasta pihastaan!! ja laittanut ne sitten jätesäkkiin jonka oli jättänyt keskelle pihaa..
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun tuuli sattui tarttumaan siihen pussiin ja pullisti sen sellaiseksi isoksi möykyksi, niin Arvoahan rupes ahdistamaan saman tien.. Mokoma kummajainen!! sehän siis suorastaan haastoi riitaa!!

Ensin mä luulin että tuo elukka tikahtuu, se oli niin raivona.. se ois varmaan jaksanu mouhuta sille vaikka iltaan asti, mut pakko oli 15 minuutin päästä hätyyttää se haravan kanssa pois sieltä aidalta kun ei mokoma uskonut ees puhetta.. "haukku" (siis köhisi) vaan..

Toisaalta oli kyllä äärimmäisen huvittavaa katsoa kun Arvo leikki peiliä naapurin lehtiroskiksen kanssa.. siinä ne tuijottivat toisiaan aidan molemmin puolin ja aina sitä mukaan kun tuuli nosti pussia Arvon selkäkarvat nous pystyyn ja kun pussi laski niin laski Arvon karvatkin.. tätä ois tosiaan jatkunu varmaan vaikka maailman tappin asti jos en ois käyny hakemassa tuota tappelupukaria pois siitä aidalta..

Tuulikin sitten onneks tyyntyi, eikä paha pussi enää pelotellut meidän pikkuista.. Toki sitä piti aina välillä käydä aidalla kyräilemässä, ettei se pussi vaan sain päähänsä yrittää uudelleen hyökätä..

Sillä välin Onni oli ystävällisesti avustanut meidän isää kukkapenkin rakentamisessa, tais vaan kyllä olla tuosta rakennusinsinööristä enempi haittaa kun hyötyä, kun tiettyhän sen piti käydä tarkistamassa jokainen lauta jonka iskä oli yrittänyt hienosti sommitella kahdeksankulmion muotoon, siellä se tassutteli innoissaan iskän rakennelmassa ja niitä lautoja mitä se ei nenällään tökkässy kumoon, niin se kompasteli jalkoineen niissä, eikä meidän isälläkään ollut sydäntä huutaa toiselle kun toinen niin kovin halusi auttaa, mutta sen ilmeestä oli havaittavissa ettei sen mielenterveydestä ollut enää kovinkaan suuria rippeitä jäljellä.. niin aattelin että on parempi käydä noukkimassa tuo yks hanslankari sieltä pois..

Löydettiin sitten poijillekin semmonen homma missä pääsivät oikeen toteuttamaan itseään, pihalle oli viime kesänä ajattu kuorma-autollinen multaa, juuri näitä pihatöitä varten, mutta rikkaruohot ja nokkoset olivat sen ehtineet jo valloittaa, niinpä me lähdettin poikien kanssa "perkaamaan" tätä ei-toivottujen ystäviemme asuttamaa linnaketta.. voi sitä riemua kun sai ihan luvan kanssa kaivautaua sinne multakasan uumeniin ja nyppiä sieltä ihania juuripaakkuja joita siiten toki piti ravistella kuoliaaksi apinan ravollla ja sitten voiton riemuisena juosta tämä saalis suussa ympäri pihaa..

Niinpä puolen tunni päästä mulla olikin sitten hyvin levitetty multakasa ja kaks sanoisinko hyvinkin multaista pientä mönkiäistä, jotka siinä vaiheessa muistutti jo enemmän tai vähemmän jotain pieniä turvepaakkuja.. olivat niin yltä päältä siinä mullassa..

Multakasa saatiin siis jokseenkin perattua, ja lähdettiin sitten kärräämään kukkapenkkiin sitä jäljelle jäänyttä multaa mitä Arvo ei vielä siihen mennessä ollut ehtinyt syödä (Arvo ressukka on dietillä kun sille on ruvennut kertymään vähän ylimääistä painoa leikkauksen jälkeen, niin kaipa tuo ajatteli, että kun ei tuo pihi akka ruoki enää kunnolla, niin kait se on keksittävä joku vaihtoehtoinen ravinnon lähde.. niinpä se veti naama soikeena multaa lärviin minkä ehti..) ja illalla se sit oksenteli semmosia pieniä sieviä mutakakkuja pitkin poikin..

Sillä aikaa kun me kärrättiin multaa, mummi yritti istuttaa kukkia meidän uuteen hienoon penkiin, mut eihän siitä meinannu tulla mitään kun tuo yks pikku terroristi yritti varastaa sen kukkasipuleita minkä ehti.. samalla kun Arvo tarkasteli kukkapenkistä käsin (tietenkin) mitä sinne oli ehditty jo istuttaa.. voi sitä riemua kun mummi antoi sitten Onnille tulppaanin joka oli katkennut siirrettäessä, Onni nyt silti kuvitteli varastaneensa tämään aarteen ja se juoksi hippulat vinkuen pitkin pihaa tulppaani suussa ja siiten se rupes leikkimään sillä, heitteli sitä ilmaan ja naappas kiinni, ravisteli ja kieri sen päällä.. vaan Onnin leikki keskeytyi yht'äkkiä kun se huomas naapurin pihalla asustelevan jätesäkkimörön.. se ei jostain syystä ollu kiinnittäny siihen mitään huomiota sillon kun Apa raivos sille aiemmin, mutta nyt mä ajattelin et se tukehtuu siihen tulppaaniin kun se yht'äkkiä bongas tämän vihollisen.. kuulu vaan Krööh!! ja sit lens tulppaani kun Onni lähti juoksee karvat pystyssä siihen aidalle.. ja kauhea rähinä päälle!! Siinä se sitten tuijotti tätä röyhkeää kummajaista silmästä Ööh, silmään.. Onnilla on vielä huvittava tapa pullistaa ittensä kun se yrittää olla suuri ja pelottava.. Arvo nostaa vaan karvat pystyyn, mutta Onnille se ei riitä, se imee ittensä jotenkin ihan täyteen ilmaa, tai jotain, mut se näyttää ihan joltain härkäsammakolta tms. sit se koriseen ja pöhisee kun keuhkovammanen pappa.. se on niin huvittava!! Siinä se sitten korisi ja pullisteli aidalla eikä suostunu tulee pois millään.. pakko oli lopulta mennä hakemaan se, mut Onnipa ei suostunutkaan kääntämään selkää viholliselle, yrtitin lähteä kantamaan sitä kotiin, niin tämä rupeaa sätkimään kun viimestä päivää, pakko oli sit kääntää se selkä meno suuntain päin, niin että se näki koko ajan naapurin pihalle.. siinä se sit kyyläs mun olkapään yli vihollistaan koko matkan kun kannoin sitä sisälle.. täytyyhän sitä pitää selusta turvattuna kun eihän sitä voi koskaan tietää vaikka se yrittäis hylkätä takaa päin.. Rolling Eyes

Et näin meillä taas..
.

.

TAKAISIN

.

Copyright Sanna Mattsson 2009

©2018 layout6 - suntuubi.com