Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Copyright Sanna Mattsson 2009

.

.

# 5

MUUKALAISLEGIOONAN NOUSU JA TUHO   osa1/2

.

Otetaan tässä poikien kanssa aurinkoa pihalla.
Yritin vähän harjailla Onnista talvikarvaaa pois. Niin ei toisaan uskois, mut toi meidän peikko on kasvattanu oikeen kunnon talvikarvan, se on kun norppa.. yritin tossa joku aika sitten pestä sitä, niin eihän siitä mitään meinannu tulla kun ensinnäkin vesi valu pois kun hanhen selästä ja sit kun lopulta sain karvan kastumaan, hankaamaalla veden siihen, niin eihän se meinannu kuivua millään!! Yritin ottaa föönin avuksi, mut Onni oli sitä mieltä et häntä ei moisella töhisiällä grillata!! eipä siinä auttanu muu kun hinkata pyyhkeellä, jok asekin kuoli moneen kertaan ennen kun ukko oli ees läheskään kuiva..

(On muuten ihanan lämmin, auringossa +30) Cool

No anyway, se mun harjailuyritys mustutti ehkä enemmän vapaapainiottelua, kun Onni päätti et mokoma piikikäs ei häntä pureskele ilman taistelua..
Tuntu selvästi pitävän sitä jonain uuten hauskana leikkinä.. Rolling Eyes

No sain mä siitä sentään vähän hinkattua karvaakin irti, jotka sitten pieninä palloina lähti tuulen mukana seilaamaan pitki pihaa, siinä vaiheessa heräs Onnin mielen kiinto, ehdottomasti piti heti lähteä ottamaan selvää mitä ovat nämä ilman kulkulupaa pihallamme seikkailevat "pikkumiehet"..
Siinä se sitten vaappui kun ankka ympäri pihaa karvojensa perässä, mut yrittäessään tehdä tuttavuutta erään tälläisen tuntemattoman pikkumiehen kanssa, tuli siihen tulokseen ettää iljettviä ovat HYI! ja kaiken lisäks niillä on selvästikin pahat mielessä.. Shocked

(sillä tämä kyseinen hyvin röyhkeä karvapallo liimautui kiinni Onnin nenään kun se sitä haisteli.) Aikansa siinä aivasteltuaan Onni pääsi eroon tästä häikäilemättömästä tunkeilijasta ja sen jälkeen karvapallo sai osakseen pari halveksuvaa mulkaisua
( On se kiva et se mulkkaa välillä muitakin kun mua Wink) ja Onni paineli puuhaamaan omiaan..

Arvo on nyt maaanu ainakin 20 minsaa tossa auringonpaisteessa ja sille rupee selvästikin tulee jo kuuma, mut on toi kevätaurinko vaan niin ihana pitkän talven jälkeen, et se kyllä suostu luovuttamaan.. se vaan vaihtaa kyljeltä toiselle kun rupee liiaks kuumottaa, saas nähä kauan se tuossa sinnittelee..

Jaa-ha, Onnikin ilmestyi taas näköpiiriin, se on näköjään käyny kaivamassa jonkun juurenpätkän jostain
(On muuten sen näkönenkin, Onni taitaa mennä pesulle tänään..)
Nyt se silppuaaa sitä tyytyväisenä tuolla..

Muistuu mieleen kun mutsi viime keväänä kauheella työllä ja vaivalla istutteli kukkasipuleita pihaan ja rakenteli vielä aidan niiden ympärille. Kuulemma sen takia ettei koirat mee sinne tallomaan hänen istutuksiaan.. No, työ tuli lopulta tehtyä ja mutsi meni viemään tavaroita takas vajaan, niin mitäs se näkeekään kun tulee takaisin..
Arvo seistä möllöttää hölmistyneen näkösenä keskellä kukkapenkkiä ja näytti siltä kun ois miettiny
"Siis eihän täällä oo mitään!! miks ihmeessä tohon on toi aitakin pitäny laittaa? tosi vaikee oli päästä tänne kun se on tossa tiellä.."
Eikä se voinu käsittää et mistä se mutsi nyt veti herneen nennään, kun toinen karjuu pää punasena..
No, ei siinä auttanu muu kun käydä noukkimassa yks todella hölmistyny ranksis sieltä kukkapenkistä ja yrittää pitää naama peruslukemilla vaikka nauratti niin pirusti!! Laughing
no muistuipahan taas meidän mutisllekin että tavallisille koirille tarkoitetut esteet ei toimi ranksisperheessä.

Arvo tuntuu tykkäävän enemmänkin tosta puutarhan hoidosta, mut meidän mutsi taas ei tunnu aina arvostavan sen apua.. Toinen tälläinen tapaus sattui myös viime kesänä, kun mutsi istutteli omenapuuntaimia ja yritti sitten saada niitä kasvamaan haluttuun muotoon sitomalla niitä oksia, meinas vaan käydä vaikeeks nimittöis sitä mukaan kun mutsi sai niitä tukitikkuja maahan, oli Arvo käyny nakertamassa edelliset poikki. Hän ilmeisesti ajatteli tehdä pieniä harvennutoimia lähimaastossa että on sitten omanapuulla enemmän tilaa kasvaa.. Mr. Green

No mut se muistelmista, Onni on näkööjään taas lempipuuhassaan, muurahaiset on heränneet talvihorroksestaan ja nyt tuo meidän muurahaiskarhu painaa tuolla kärsä maassa pitkin pihaa niitten perässä.. ja näky tuo syövän äsken pari hämähäkkiäkin tuosta talon seinästä, tota menoa kun se noita ötököitä vetelee, niin ei varmaan tertte antaa ees iltaruokaa..

..JATKUU...

TAKAISIN

.

Copyright Sanna Mattsson 2009

©2018 layout6 - suntuubi.com